Näin tunnistat homevaurion ja osmoosin (lasikuituruton) veneestä

Lasikuitu on erinomainen ja pitkäikäinen venemateriaali, mutta se ei ole täysin immuuni ympäristön vaikutuksille. Kun vesi ja kosteus pääsevät kosketuksiin lasikuidun ja gelcoat-pinnan kanssa väärissä olosuhteissa, tuloksena on kemiallisia reaktioita tai mikrobikasvustoa. Rungon huolellinen tarkastaminen vaatii veneen nostamista ylös vedestä ja kriittisten paikkojen tutkimista aistein sekä apuvälinein.

1. Osmoosi eli lasikuiturutto: Mitä se on ja miten sen tunnistaa?

Osmoosi (puhekielessä lasikuiturutto) on fysikaalis-kemiallinen ilmiö, jossa vesi läpäisee veneen suojamaalina toimivan gelcoat-kerroksen ja pääsee kosketuksiin lasikuitulaminaatin sisällä olevien valmistuskemikaalien jäämien kanssa. Tämä synnyttää happaman nesteen, joka alkaa vetää puoleensa lisää vettä luoden painetta suojakalvon alle.

Miten toimia ostajana? Jos veneessä on lievää osmoosia (vain muutamia rakkuloita), se ei tarkoita veneen välitöntä tuhoa, mutta se on hyvä peruste neuvotella hinnasta. Laaja osmoosivaurio vaatii koko pohjan puhdistamisen gelcoatista (hiekkapuhalluksella tai jyrsimällä), rungon kuivattamisen (usein kuukausia lämpimässä hallissa) ja uuden epoksipinnoituksen tekemisen. Tällaisen remontin hinta on helposti 2 000 – 6 000 euroa veneen koosta riippuen.

2. Homevauriot ja sisäilmaongelmat veneessä

Veneet viettävät suuren osan ajastaan kosteassa ja viileässä ympäristössä, mikä tekee niistä ihanteellisen kasvualustan homeelle ja muille mikrobeille, erityisesti jos ilmanvaihto on puutteellista talvisäilytyksen tai kesän sateisten viikkojen aikana.

Mistä etsiä homeen merkkejä käytetyssä veneessä:

• Tekstiilit ja patjat: Käännä kaikki patjat ympäri ja tarkista niiden pohjat. Jos patjojen alapinnalla on mustia tai harmikkaita pilkkuja tai tunkkainen, kellarimainen haju, ne ovat homeessa.
• Pilssi ja pilssin reunat: Jos pilssiin on jätetty seisovaa, likaista vettä tai öljysekotteista nestettä pitkäksi aikaa, pilssin reunoille alkaa kertyä tummaa hometta.
• Paneelien ja seinäverhoilujen takaosat: Lasikuituveneen sisäpuolen verhoilukankaat (jotka on usein liimattu suoraan runkoon) ovat alttiita kosteudelle. Jos liimaus irvistää ja sen alta paljastuu tummaa kasvustoa, kosteutta on päässyt rakenteisiin.

3. Salakavala lahoaminen: Peräpeili ja lattian välipohja

Tämä ongelma liittyy läheisesti homeeseen ja kosteuteen, ja se koskee erityisesti lasikuituveneitä, joissa on käytetty puuta jäykisteenä (yleistä ennen 2000-lukua valmistetuissa veneissä).

Jos moottorin kiinnityspulttien tai muiden perälautaan tehtyjen reikien tiivistys on pettänyt, vesi imeytyy perälaudan sisällä olevaan vaneriin. Ajan myötä puu lahoaa täysin lasikuidun sisällä. Tämän tunnistat kiipeämällä veneen perään ja nykäisemällä moottoria voimakkaasti ylös ja alas. Jos perälauta joustaa tai natisee, sisäpuolen puu on lahoa ja menettänyt lujuutensa. Älä osta tällaista venettä ilman huomattavaa hinnanalennusta, sillä perälautaremontti on erittäin vaativa ja kallis työ.

4. Tarkastajan tarkistuslista: Suorita nämä vaiheet ennen ostoa

• Aistit käyttöön: Heti kun astut veneen kabiiniin tai suojakuomun alle, vedä henkeä. Jos haistat vähänkään maakellarin tai homeen hajua, ala etsiä syytä kosteudelle.
• Koputustesti:Ota mukaan pieni muovi- tai puuvasara (tai esim. suuri kolikko) ja naputtele rungon vesilinjan alapuolista osaa sekä perälautaa. Terve lasikuitu antaa kirkkaan ja terävän äänen. Jos ääni muuttuu jossain kohdassa selvästi ontoksi tai vaimeaksi "tömähdykseksi", kyseisessä kohdassa laminaatti on delaminoitunut (kerrokset irronneet toisistaan) tai sisällä oleva puu on märkää/lahoa.
• Kosteusmittaus: Arvokkaammissa veneissä kannattaa käyttää pintakosteusmittaria (esim. pintamittaukseen tarkoitettua kapasitiivista mittaria, joka ei tee reikiä). Sillä voidaan mitata peräpeilin ja pohjan kosteusarvoja, kun vene on ollut nostettuna muutaman päivän maissa.